Sulamaa-seuran ja Suomen lastenkirurgian historiasta

Suomen lastenkirurgiyhdistys Sulamaa-seura ry perustettiin 30. toukokuuta 1973 Helsingissä. 13 lastenkirurgiaa harjoittavaa kollegaa oli kokoontunut Ilmo Louhimon ja Rabbe Wallgrenin kutsusta perustamaan lastenkirurgeja edustavaa yhdistystä. Päivä oli professori Matti Sulamaan 63. syntymäpäivä, ja samalla päivä, jona hän jäi eläkkeelle palveltuaan pitkän uran suomalaisen lastenkirurgian isänä Helsingin yliopiston lastenklinikalla.

Ennen toista maailmasotaa yleiskirurgit tekivät maassamme lastenkirurgisia toimenpiteitä, ja potilaat sijoitettiin tavallisesti erillishuoneisiin naistenosastolle. Ongelmapotilaat vaativat jo kuitenkin varhain erikoistumista tulosten saavuttamiseksi. Mm professori Richard Faltin oli perehtynyt huuli- ja kitalakihalkiolasten hoitoon, ja synnynnäisiä raajaepämuodostumia korjasi professori Fabian Langenskiöld Diakonissalaitoksella jo 30-luvulla. Sinne perustettiinkin maan ensimmäinen lastenkirurginen osasto, jonka ylilääkärinä oli aluksi Georgwilhelm Wallgren.

Helsingin yliopiston Lastenklinikan laajennuksen yhteyteen rakennettiin Suomen ensimmäinen lasten toimenpiteille tarkoitettu leikkaussali ja kirurginen osasto. Lastenkirurgiset leikkaukset alkoivat siellä 15.10.1946. Matti Sulamaa ryhtyi lähes 30-vuotiseen kehitystyönsä ensin kirurgialilääkärinä ja ensimmäiseksi lastenkirurgian apulaislääkäriksi tuli Lars Gripenberg. Sulamaan kansainvälisestikin ottaen laaja-alainen toiminta kirurgian eri elinalaspesialiteettien alueilla lastenkirurgiassa johti useisiin merkittäviin innovaatioihin. Siten oli luonnollista, että hänen nimensä haluttiin jäävän elämään lastenkirurgien yhdistyksen nimessä.

Markku Alanen

Lähteet:
Jouko Viljanto, Päivi Salminen: Suomen lastenkirurgiyhdistys Sulamaa-seura ry 1973-1993 (1993) Tapani Havia, Arto Sivula, Pär Slätis: Suomen kirurgiyhdistys 1925-2000 Kirurgföreningen i Finland. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä (2000).

----------------------------------------------------------------------------------------------

Juhlapuhe:

Sulamaa-seura 30 vuotta

Tallinna toukokuussa 2003

Herra puheenjohtaja, arvoisat seuramme kunniajäsenet, kollegat lastenkirurgit ja te heidän seuralaisensa, hyvät lastenkirurgian ystävät ja suosijat.

Distinguished Sulamaa honorary lecturer.

Head eestlased kolleegat, lastekirurgid ja lastekirurgia söbrade ring.

Seuramme perustettiin 30 vuotta sitten Matti Sulamaan 63-vuotissyntymäpäivänä 30. toukokuuta 1973, päivänä, jolloin Masa jäi eläkkeelle. Läsnä olivat Lars Gripenbergin kirjoittaman historiikin mukaan Lars Gripenberg, Kari Hurme, Ilmo Louhimo, Kalle Parkkulainen, Timo Parvinen, Juhani Seppänen, Eero Somppi, Matti Sulamaa, Björn Thomasson, Rabbe Wallgren, Ilmari Viitanen, Jouko Viljanto ja Panu Vilkki, heistä täällä tänään Ilmo Louhimo, Kalle Parkkulainen, Björn Thomasson ja tämään puheen pitäjä. Perustavan kokouksen pitopaikka vaihtui pediatrien toimesta, hieman syrjien meidät siirrettiin toisiin kokoustiloihin kuin minne jo olimme kokoontuneet. Nykyään kirurginen ote Helsingin Lastenklinikalla on varsin vakaa.

Kokouksen osanottajat olivat yksimielisiä siitä, että Suomen lastenkirurgian perustajan, Matti Sulamaan nimi on syytä liittää yhdistyksen nimeen ja siihen saatiin Sulamaan suostumus.

Yhdistyksen perustamisen siemen kylvettiin hyvään maahan, Sulamaahan, se iti ja siitä kasvoi virkeä seura, kuten kaikki olemme voineet todeta.

Masa Sulamaa lastenkirurgina on kaikille jäsenillemme tuttu, mutta Suomen Lääkäriliitto oli se puoli Masasta, joka oli vain harvojen lastenkirurgien tiedossa. Masa oli fantastinen Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja, johdatteleva, sovitteleva ja toimintaa ohjaava ja todella pitkän ajan vuodesta 1962 vuoteen 1973. Lääkäriliiton vakuutusvaliokuntaan Masa kuului vuodesta 1964 vuoteen 1981, niistä puheenjohtajana 1967 – 77. Masan puhekoreografia oli vaikuttavuudessaan vertaansa vailla. Minulla oli ilo osallistua tähän yhteistyöhän Masan kanssa liiton valtuuskunnassa vuosina 1965 – 1973. Matti Sulamaa kutsuttiin Suomen lääkäriliiton kunniajäseneksi vuonna 1973.

Seuramme yhtenä hyvänä ominaisuutena on ollut sen familiaarisuus, puolisot ovat olleet mukana, vallitsee ystävällinen henki. Alkuvuosina syyskokous pidettiin Helsingin lastenklinikalla tai Auroran sairaalassa, illalla oltiin yhdessä seuralaisten kanssa. Kevätkokous järjestettiin muissa lastenkirurgisissa toimipaikoissa, lapsiakin oli mukana. Näitä kokouspaikkoja on ollut runsaasti: Hämeenlinna, Joensuu, Kajaani, Kotka, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Pori, Rovaniemi, Tampere, Turku ja Vaasa. Erään Hämeenlinnan kokouksen peruja on sitten Masan enkelien helmikoru, joka on tarina sinänsä.

Lastenkirurgiamme on kansainvälistä. Olemme Masan ajoista asti olleet näkyvä ryhmä kansainvälisessä lastenkirurgiassa. Masan ansioistaan saamat huomionosoitukset brittiläisessä maailmassa ovat vertaansa vailla. Kansainvälistä mainetta ovat saaneet niin Ilmo Louhimo kuin Björn Thomasson ja Kalle Parkkulainen, heidän työtään ovat monet jatkaneet, nyt vain aakkosjärjestyksessä vaikkapa Harry Lindahlin, Risto Rintalan, Soini Ryöpyn ja Sakari Wickströmin mainitakseni.

Omiin kokouksiimme olemme myös kutsuneet ja saaneet kansainvälisiä vieraita. Surgeon General Chick Koop vieraili Suomessa 1982. Ilmo saunotti ja uitti vieraan Saunaseuran laiturilla tosi kylmässä Suomenlahdessa, oliko siitä isännälle rangaistuksena vai ei, mutta Ilmon silmälasit jäivät sillä kertaa mereen.

Nordisk Barnkirurgisk Föreningenin toimintaan on aktiivisesti osallistuttu. Kokoukset olivat alkuun varsin familiaarisia, kuten Geilo 1968, Kööpenhamina 1969 ja Turku 1970. Lastenkirurgisia yhteistyöhahmoja Suomen suuntaan ovat erityisesti Ole Henrik Nielsen ja Torbjörn Kufaas. NBF on vuosien aikana kokenut nousuja ja laskuja. Göteborgin kokous 1994 oli varsin kansainvälinen, samoin kokoukset Helsingissä 1996 ja Kööpenhaminassa 1998. Oliko NBF:n kansainvälistyminen se oikea tie, se jää nähtäväksi, tällä hetkellä ei lastenkirurgien pohjoismainen yhteistyö eivätkä tapaamiset pohjoismaisen yleislastenkirurgian katon alla tunnu vetäviltä. Aika näyttää, mitä sitten tarvitaan, yhteispohjoismaista seuraa ei varmaankaan silti ole syytä vielä lakkauttaa. Kuka vain jaksaa vetää ja organisoida.

Suomen ja Viron lastenkirurgien yhteistyössä Helsingin lastenklinikka ja Turun lastenkirurginen yksikkö ovat olleet ensisijaiset kumppanit. NBF:n kokoukseen vuonna 1970 Turussa saapuivat Inga Freiberg, Mal Sepp ja Udo Reino Turkuun mukanaan toistakymmentä silloisen ainoan oikean puolueen edustajaa ja vahtia. Turun linnan banketista onnistuimme torjumaan kaikki ulkopuoliset. Eestin lastenkirurgit puheenjohtajansa Udo Reinon johdolla olivat seuramme ensimmäisen Tallinnassa pidetyn kokouksen isäntinä huhtikuussa 1992 ja samoin Udo isännöi meitä Tarton kirurgikongressissa 1991 sekä Baltian maiden lastenkirurgien kongressissa 1993.

Lukuisat Eestin lastenkirurgikollegat ovat voineet vierailla opintomatkoilla Suomessa ja vastaavasti useat Suomen lastenkirurgit ovat vierailleet Eestissä niin luennoitsijoina kuin operatööreinäkin. Merkkinä tuloksellisesta yhteistyöstä ovat Eesti Lastekirurgide Seltsin kunniajäseniä Ilmo Louhimo, Jouko Viljanto, Björn Thomasson ja tämän puheen pitäjä.

Ma soovin Sulamaa Seltsi ja Eesti Lastekirurgide Seltsi soomlaste auliigmete poolest kõik hea ja edu Eesti Lastekirurgial ja Lastekirurgide Seltsil. Koostöö Soome lastekirurgide kaasa kestav edasi. Väga suur tänu Soome Seltsi koosoleki organiseerimisest meie eestlasil kolleegil, eriti Matis Märtsonil. Tema liittap Soome ja Eesti lastekirurgia ja meie teadusliku uurimise. Soome lastekirurgide seltsi tänapäevne koosolek otsustas Udo Reino Seltsi auliikmeks kutsuda. Südamlikut õnnitlused Udo. Auliikmete mõlemapoolne kõva sild liitab Eesti ja Soome lastekirurgit ja lastekirurgide seltsit ühte.

Sulamaa-seuran näkyvyys Lääkäripäivillä on tärkeää. Lukuisat omat luentokokonaisuudet ovat tehneet seuraamme tunnetuksi. Samalla on tehty yhteistyötä monen muidenkin lasten asialla olevien yhdistysten kanssa, mainittakoon vaikka pediatrit, lastenneurologit, lasten anestesiologit, lastenortopedit, neurokirurgit, plastiikkakirurgit ja radiologit.

1980-luvun alusta saakka järjestetyt Kirurgipäivät ovat oleellisesti muuttaneet seuramme olemusta ja henkeä. Olemme liittyneet muiden kirurgian alan silloisten suppeiden erikoisalojen hyvään seuraan. Yhteistyö kaikkien kirurgien kesken on tärkeää ja se on syventynyt ja samalla luonut parempia taloudellisia edellytyksiä toiminnalle. Seuran on oltava esillä ja niin on tapahtunut. Muutosta huonompaankin on ollut. Familiaarisuus on uusien järjestelyjen myötä jäänyt pois, puolisot eivät enää ole mukana, enää ei ole yhteisiä iltatilaisuuksia edes seuran jäsenille. Tämä käytäntö tekee seuran kevätkokoukset entistä tärkeämmiksi jäseniä ja toivottavasti myös edelleenkin heidän puolisoitaan yhdistävänä tekijänä.

Lastenkirurgian separatoituminen on realiteetti. Erikoistuminen johonkin lastenkirurgian erityisalueeseen on tärkeää, koska toimialamme on laaja ja erityisosaamista tarvitaan. On syntynyt muun muassa lastenortopedia, lastenurologia, lasten thorax- ja sydänkirurgia, gastroenterologia. Näiden erityisalojen omat erikoisyhdistykset, osaksi ehkä pohjoismaiset, mutta varsinkin kansainväliset, vievät aktiiviteettia oman maan yhdistyksen toimintaan osallistumisesta. Toisaalta osallistujat vievät suomalaisen osaamisen mainetta kansainvälisyyteen ja tuovat alan uusimman tiedon suoraan kotiin. Asialla on siis hyvät ja vähemmän hyvät puolensa.

Lastenkirurgian koossa pysyminen on nyt keskeistä. Lastenkirurgia on oma itsenäinen erikoisalansa, ei enää kirurgian suppea. Sulamaa-Seuralla on erityinen haaste yhdistää ja pitää koossa kaikki lapsia hoitavat kirurgit. Meillä on yhteinen puolustettava - lapsi potilaana. Tiedossamme on monta sellaista erikoisalaa, jotka haluaisivat viedä resursseja lapsilta ja pelkästään lapsia hoitavilta kirurgeilta aikuisia hoitaville.

Lapsi ei ole vain kokoonpantu aikuisia hoitavien kirurgien eri erikoisalojen elimistä. Kokonaisvaltainen tietämys lapsen psyykestä, kehityksestä ja kasvusta on oleellista. Suomen lastenkirurgien keskinäinen yhteys tarvitaan, muodot saattavat eri aikoina olla erilaiset, mutta Masa Sulamaan perintöä aikanaan maan johtavana ja idearikkaana lasten thoraxkirurgina, ortopedina tai gastrokirurgina on vaalittava. Siinä on seuralla ja meillä sen jäsenillä vaativa tehtävä.

Toivotan seuralle jatkuvaa menestystä nyt alkavalle seuraavalle kolmikymmenvuotiskaudelle.

Timo Parvinen
Tallinna 17.5.2003

------------------------------------------------------------------------------------------

Lastenkirurgia viimeisen neljännesvuosisadan aikana

Muistion julkaisupäivä 30.1.2024

Kuten koko lääketieteen kehitys on myös lastenkirurgian kehitys ollut viimeisen 25 vuoden aikana varsin nopeaa ja siihen on kuulunut uusien hoitokeinojen kokeilua sekä niiden rutinoitumista arkiseen käyttöön.

Erikoisalan diagnostiikan kehitys

Pienten potilaiden oireiden tutkiminen ja tarkkaan diagnoosiin pääseminen on parantunut huomattavasti kun kuvantamistutkimukset ovat lisääntyneet ja tarkentuneet. Samalla kuvantamisen invasiivisuus on vähentynyt. Kuvantamisen sädehygienia on erityisesti lapsilla ohjannut ultraäänitutkimusten ja MRI:n laajempaan käyttöön röntgentutkimusten sijaan.

Poiketen aikuisten kuvantamisen trendeistä, lapsilla ultraääntä käytetään paljon. Ultraäänilaitteiden kehittyminen ja uusien 3D, 4D ja kontrastiaineultraäänitutkimusten käyttöönotto on mahdollistanut entistä tarkemman näkyvyyden. Esimerkiksi verisuonen virtauksien tarkastelu voi onnistua jatkuvalla ultraäänellä tarkemmin kuin magneettikuvauksella. Lisäksi esim. lastenurologiassa on 2000-luvulla pyritty ensin vähentämään röntgensäteisiin perustuvaa miktiokystografiatutkimusta ja urografiaa ensin isotooppikuvantamiseen perustuvia kuvantamisia lisäämällä ja nykyään pyritään vähitellen korvaamaan miktiokystografia kokonaan säteettömällä kontrastiultraäänitutkimuksella.

Myös MRI kuvantamisen käyttö on lisääntynyt huomattavasti MRIn saatavuuden ja tarkkuuden parantumisen myötä. Joskin pienillä lapsilla MRI kuvantamisen houkuttelevuutta vähentää sen mahdollistamiseksi usein tarvittu anestesia. MRI-kuvauksen kestoa on pyritty lyhentämään kehittämällä erilaisia kuvausprotokollia, joiden myötä esimerkiksi vatsan magneettikuvauksen kesto on lyhentynyt noin 20 minuuttiin. Näin MRI-kuvantamista on pystytty hyödyntämään hereillä tehtävässä päivystyksellisessä kuvantamisessa entistä pienemmillä lapsilla.

Perinteisellä röntgenkuvauksella on edelleen paikkansa erityisesti murtumien ja tavallisten lastenortopedisten sairauksien, kuten skolioosin, diagnostiikassa ja hoidossa. Röntgenkuvantamisenkin säderasitusta on pyritty vähentämään. Vuonna 2018 otettiin TYKS:ssa ensimmäisenä Suomessa käyttöön uusi röntgensäteitä käyttävä pyyhkäisykuvauslaite (EOS®). Sen tärkeimpiä käyttötarkoituksia ovat skolioosin kuvantaminen ja korjauksen suunnittelu sekä vaativaa alaraajojen asentovirhekirurgiaa edeltävä hoitosuunnittelu ja sen käytöllä pystytään kuvaamaan esim skolioosiselän röntgenkuvaus 70% pienemmällä sädemäärällä verrattuna perinteiseen skolioosin röntgenkuvaan.

Tietokonetomografia on sen tuoman säderasituksen vuoksi lapsilla varsin vähän käytetty kuvantamismuoto. Sitä käytetään harkiten tilanteissa, joissa toivotaan nopeahkoa kuvantamista ilman sedaatiota kuten esimerkiksi akuuteissa päävammoissa ja traumahälytyksissä.

Sikiödiagnostiikka on lisääntynyt paljon ultraäänen saatavuuden ja laadun parantumisen myötä. Myös MRI tutkimusta käytetään nykyään enenevästi sikiödiagnostiikassa. Synnynnäisten epämuodostumien diagnostiikan tarkentuminen ohjaa myös hoitoa yksilöllisempään suuntaan ja mahdollistaa laadukkaamman sikiöneuvonnan perheelle raskausaikana. Laskevan kokonaissyntyvyyden lisäksi sikiödiagnostiikan tarkentuminen on osaltaan vähentänyt vaikeiden ja vaikeasti hoidettavien epämuodostumien syntyvyyttä, sikiöaikaisen diagnoosin ja annetun neuvonnan johtaessa näissä tilanteissa aiempaa useammin raskaudenkeskeytykseen (esimerkiksi meningomyeloseelessä). Tässä tosin voidaan havaita eroja Suomen eri alueiden välillä.

Vaikeissa sairauksissa on saatu lisäksi avuksi geenidiagnostiikka, joka palvelee erityisesti harvinaislaatuisten sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Geenidiagnostiikka kehittyy nopeasti ja uusia geenejä sairauksien taustalla on viimeisen 25 vuoden aikana löydetty paljon.

Hoitotekniikoiden ja -tapojen kehitys

Diagnostiikan tavoin myös hoitotavat ja –tekniikat ovat kehittyneet huomattavasti. Tähän on useita selityksiä: on tehty tutkimustyötä hoitojen vaikuttavuudesta, on kehitetety uusia teknisiä laitteita, uusia lääkkeitä, uusia leikkaustekniikoita ja muita teknisiä innovaatioita. Leikkaustekniikoiden kehittymisestä esimerkkinä voisi mainita Suomen ensimmäinen suolensiirron (ohutsuoli ja osa paksusuolta), joka tehtiin lapselle vuonna 2010 Helsingissä.

Perheiden huomioiminen ja osallistaminen lapsen hoitoon on lisääntynyt olennaisesti. Nykyään pyritään mahdollistamaan vanhemman läsnäolo lapsen koko sairaalassaoloajan. Vanhempi pääsee tavallisesti myös saattamaan lapsen leikkaussaliin ja on paikalla heräämössä lapsen herätessä.

Erittäin radikaali perheiden ja hoitavien ammattilaisten arkeen vaikuttava muutos lastenkirurgiassa on viimeisen neljännesvuosisadan aikana ollut sairaalahoitojaksojen keston huomattava lyheneminen. Yhä useampia toimenpiteitä on siirrytty tekemään päiväkirurgisesti ja samalla päiväkirurgiseksi soveltuvan potilaan ikärajaa on anestesian kehittymisen myötä vähitellen laskettu . Päiväkirurgisen potilaan ikäraja on nykyään useimmissa sairaaloissa 3-6kk. Päivä- ja lyhytkirurgisen hoidon yleistymisen myötä, myös lastenkirurgisten vuodeosastopaikkoja on vähennetty ja lasten kotisairaalat entisestään vähentävät sairaalahoidon tarvetta.

Lääketiede kehittyy jatkuvasti ja uudet tutkimustulokset voivat lähitulevaisuudessakin muuttaa vakiintuneita lastenkirurgisia hoitoja. Esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksen hoitosuositusten mukaan lasten umpilisäkkeen tulehdus hoidetaan kirurgisesti, toisin kuin aikuisilla. Mahdollisesti hoito on muuttumassa lapsillakin konservatiivisemmaksi meneillään olevan monikeskustutkimuksen tulosten valmistumisen myötä.

Nykyään yöllä tehdään lasten leikkauksia aiempaa harvemmin. Leikkaukset pyritään tekemään päiväaikaan ja vain toimenpiteet, jotka on välttämätöntä tehdä välittömästi suoritetaan vuorokaudenajasta riippumatta. Yleisimmät yöllä tehtävää leikkausta vaativat sairaudet ovat kiveksen kiertymä-epäily ja akuutti vatsakatastrofi.

Toimenpiteiden mini-invasiivisuus on merkittävästi lisääntynyt. Lasten vatsakirurgiassa sekä lastenurologiassa laparoskooppisten leikkausten osuus on merkittävästi lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Tähystysleikkaus on korvannut avoleikkaukset lähes kokonaan monessa tilanteessa kuten umpilisäkkeen poistossa, kolekystektomiassa, vatsaontelossa sijaitsevan laskeutumattoman kiveksen leikkauksessa. ja Tähystysleikkaukset ovat yleistyneet myös monissa muissa toimenpiteissä, kuten  pyeloplastiassa, nivustyräleikkausessa, ACE-kanavan rakentamisessa, fundoplikaatiossa, splenektomiassa ja pyloromyotomiassa.

Samoin kuin vatsan alueen leikkausissa, myös rintaontelon leikkausissa tähystystekniikka on pitkälti syrjäyttänyt avotoimenpiteet. Torakoskooppinen kirurgia on yleistynyt voimakkaasti viimeisen 10 vuoden aikana

Thorakoskopioiden ja laparoskopioiden rinnalle on aloitettu robottiavusteinen tähystyskirurgia lapsipotilaille ULS:ssa 2019 ja TYKS:ssa 2021. Robotti helpottaa mm ompelemista pienessä tilassa. Tällä hetkellä Suomessa yleisin robottiavusteinen toimenpide lapsilla on pyeloplastia.

Lastenurologiassa myös virtsarakon tähystysteitse tehtävien toimenpiteiden myötä rakon avoleikkausien tarve on vähentynyt. Tästä esimerkkinä voisi mainita rakon lihaskerrokseen annettavat Botox-injektiot ja virtsan takaisinvirtauksen hoitoon käytettävät pistoshoidot.

Mini-invasiivinen trendi näkyy myös lastenortopediassa: Skolioosin hoidossa on otettu käyttöön pienellä ja tarkkaan valikoidulla potilasryhmällä perinteisen pitkän luudutuksen sijaan non-fuusio tekniikka eli tethering. Ensimmäinen tethering-toimenpide Suomessa ja samalla koko pohjoismaissa tehtiin TYKS:ssa vuonna 2018. On myös toimenpiteitä ja hoitoja, joista on kokonaan luovuttu. Esimerkkinä polven diagnostinen artroskopia, jonka tarve on käytännössä kadonnut MRI:n saatavuuden ja tarkkuuden vuoksi.

Yhteistyö eri sairaaloiden välillä on viimeisinä vuosikymmeninä lisääntynyt. Erittäin harvinaisten toimenpiteiden tekeminen on edelleen keskitetty tiettyihin yliopistosairaaloihin, mutta lisääntyvissä määrin voidaan nykyään myös osaava kirurgi tai koko tiimi kuljettaa potilaan oman alueen sairaalaan ja näin mahdollistaa potilaan hoitaminen lähellä kotia sekä taata jatkohoidon sujuvuus.

Paitsi sairaaloiden välinen yhteistyö, myös yhteistyö sairaaloiden sisällä muiden erikoisalojen kanssa on lisääntynyt, hyvänä esimerkkinä perinatologien tekemä sikiödiagnostiikka, jonka löydöksistä keskustellaan monialaisen tiimin ja perheen kanssa jo ennen lapsen syntymää.

Hoidon vaikuttavuus ja tulosten kehittyminen

Suomessa on poikkeusellisen kattavia ja laadukkaita kansallisia rekistereitä.  Nämä rekisterit mahdollistavat pitkäaikaisseurannan läpi elämän. 2000-luvulla onkin valmistunut runsaasti lastenkirurgian alan väitöskirjoja, jotka tarkastelevat pitkäaikaistuloksia tai -ennustetta eri lastenkirurgisissa sairauksissa. Vastaavia rekistereitä ei juuri maailmalta löydy Pohjoismaiden ulkopuolelta.

Tutkimusta tehdään laajasti myös kliinisistä aiheista ja hoitokäytäntöjä pyritään muuttamaan tutkimuksista saadun tiedon perusteella. Lastenkirurgien akateeminen koulutustaso on kautta linjan noussut tehdyn tutkimuksen myötä ja samalla dosenttien ja professorien määrä on lisääntynyt.

Hoidon yhdenmukaistamisen edistämiseksi Suomen Lastenkirurgiyhdistys Sulamaa-seura aloitti vuonna 2022 hoitosuositusten kirjaamisen selkeistä tautikokonaisuuksista. Hoitosuositusten tekoon osallistuvat lastenkirurgit ympäri Suomen. Yksi kokonaisuus julkaistaan aina vuosittain yhdistyksen kevätkokouksen yhteydessä. Tähän mennessä hoitosuositus on julkaistu Hirschsprungin taudista ja esofagusatresiasta.

Alan tilanne maassamme suhteutettuna kansainvälisiin käytäntöihin

Suomalaisen lastenkirurgian taso on hyvää kansainvälistä tasoa ja seuraa kansainvälisiä käytäntöjä. Pienen maan etuna on helppo konsultointi, koska käytännössä kaikki lastenkirurgit tuntevat toisensa. Hoitolinjoissa noudatetaan eurooppalaisia suosituksia ja hoitotuloksia verrataan aktiivisesti kansainvälisiin tuloksiin. Hoitoja ja käytäntöjä pyritään koko ajan yhdenmukaistamaan ja verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, on hoito Suomessa jo nyt melko tasalaatuista.

Lastenkirurgiyhdistys Sulamaa-seuralla on edustaja Eurooppalaisessa erikoisalayhdistyksessä (UEMS, European Union of Medical Specialties). Lasten harvinaisten tautien suhteen osa sairaaloista on mukana eurooppalaisessa verkostossa (European Reference Networks, ERNs), jonka tarkoituksena on kehittää hoitokäytäntöjä ja helpottaa konsultointia kansainvälisesti. HUS lastenkirurgia on ollut mukana useassa ERN yhteistyössä jo vuodesta 2017 alkaen. Samaten osallistuminen EUPSAn (Euroopan lastenkirurgiyhdistys) toimintaan on suomalaisten lastenkirurgien toimesta aktiivista ja tänä päivänä suomalainen lastenkirurgia on läheisesti integroitunut kansainväliseen lastenkirurgiyhteisöön hallinnollisella, kliinisellä ja tutkimuksellisella tasolla.

Yhteistyö muiden Pohjoismaiden kanssa on lisääntynyt ja kattaa suppeampia aiheita koko laajan lastenkirurgian sijaan. Suomalaiset ovat järjestäneet runsaasti symposiumeja ja kollegat osallistuvat aktiivisesti pohjoismaisten, eurooppalaisten ja amerikkalaisten yhdistysten kokouksiin.

Erikoisalan tarjoama kotimainen ja kansainvälinen koulutus

Lastenkirurgeille ja -ortopedeille suunnattua koulutusta kotimaassa järjestävät Sulamaa-seura ja Suomen lastenortopediyhdistys, molemmat kahdesti vuodessa. Kumpikin yhdistys pyrkii koulutustarjonnassaan ottamaan huomioon sekä erikoistuvien lääkäreiden että erikoislääkäreiden tarpeet. Lastenkirurgiyhdistys Sulamaa-seura osallistuu keväisin Suomen kirurgiyhdistyksen kevätkokoukseen lastenkirurgisin luentoaihein. Erikoistuvia sekä erikoislääkäreitä kannustetaan hakemaan koulutusta myös ulkomaisista klinikoista.

Yhteistyötä muiden pohjoismaiden kanssa on pyritty kehittämään ja mm. lastenurologien yhdistys (Nordiska Barnurologiska förening, NBUF) kokoontuu vuosittain. Sulamaa-seuran 50-v juhlakokoukseen keväällä 2023 kutsuttiin vierailijoita kaikista Pohjoismaiden suurimmista lastenkirurgisista keskuksista.

Erikoisalan koulutuspaikkojen ja hakijamäärien kehitys

Erikoislääkärikoulutuksen uudistuksen myötä erikoistumaan hakevien määrä on vähentynyt, mutta koulutuspaikat on näillä hakijamäärillä saatu täytettyä. Koulutusuudistus sinänsä ei vielä ole ehtinyt näyttää,mitä etua muutoksella saadaan.

Yhteiskunnan muutosten vaikutus erikoisalan luonteeseen ja työvaimatilanteeseen

Syntyvyys on viime vuosikymmeninä laskenut tasaisesti, joten lapsipotilaiden määrä on myös laskeva. Tämän seurauksena harvinaiset sairaudet ovat entistä harvinaisempia ja niiden hoidosta kertyvä kokemusta on vaikeampaa kartuttaa. Videomeetingien tekniikan kehittyminen ja korona-ajan tuoma sysäys etäyhteyksien lisäämiseen on mahdollistanut sen, että valtakunnallisia potilastapaus-videomeetingejä järjestetään lähes kaikilla lastenkirurgian suppeiden spesialiteettien aloilla säännöllisesti ja tämäkin osaltaan yhtenäistää hoitokäytäntöjä maanlaajuisesti ja mahdollistaa harvinaisten sairauksien käsittelyn valtakunnallisesti.

Viime vuosina on jouduttu uuden ongelman eteen, kun elektiivisiä leikkauksia on jouduttu perumaan hoitajapulan vuoksi. Osaajien puute on voinut koskea vuodesosastoa, leikkaussalia tai pahimmillaan molempia. Hoitajien osaaminen ja määrä vaikuttavat myös tehovalvontapaikkojen määrään, joka jälleen vaikuttaa mahdollisuuksiin tehdä vaativampia toimenpiteitä ja pahimmillaan aiheuttaa tarpeettomia potilassiirtoja sairaalasta toiseen

Lisäksi sairaalaverkon harvenemisen ja palveluiden supistumisen myötä lasten päivystysleikkauksia tekevien yksiköiden määrä on vähentynyt. Potilaat voivat näinollen joutua matkustamaan kauemmas kotoa hoidon saamiseksi.

Muut tärkeät seikat, jotka halutaan nostaa esille

Lastenkirurgiyhdistys on omalta osaltaan pyrkinyt vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin.

Vuonna 2003 tuli voimaan tieliikennelaki (90§ Polkupyöräilijän suojakypärän käyttö), jonka valmistelussa myös Lastenkirurgiyhdistys on ollut aktiivisesti mukana. Lisäksi seura on laatinut vuonna 2014 kannanoton koskien poikien ympärileikkausta.

Tulevina vuosina sekä kirurgiyhdistys että erikoisalayhdistykset voisivat vaikuttaa enemmänkin yhteiskunnallisiin asioihin, esim ohjeilla trampoliinin turvallisesta käytöstä tai edistämällä lakialoitetta sähköskuuttia käyttävän suojakypärän käytöstä.

Muistion laadinnassa mukana olleet lastenkirurgit:

Susanna Heiskanen, Tuija Lahdes-Vasama, Topi Luoto, Liisi Ripatti, Olli Pajulo, Päivi Salminen, Willy Serlo, Janne Suominen, Esko Tahkola, Kari Vanamo ja Mika Venhola

-------------------------------------------------------------------------------------------

Sulamaa seuran

Seuran kunniajäseniä ovat Matti Sulamaa, Nils Olof Ericsson, Lars Gripenberg, Rabbe Wallgren, Panu Vilkki, Ilmo Louhimo, Kalle Parkkulainen, Erkki Heikkinen, Soini Ryöppy, Jouko Viljanto, Udo Reino, Timo Parvinen, Willy Serlo ja Risto Rintala.

--------------------------------------------------------------------------------------------

Sulamaa luennot

James Lister                                                 1983

Hardy Hendren                                           1988

Lewis Spitz                                                   1993

David Lloyd                                                  1998

Paul Losty                                                     2003

Klaas Bax                                                      2008

Juan Tovar                                                   2013

Risto Rintala                                                2018

Arnaud Bonnard                                         2023

---------------------------------------------------------------------------------------------

Suomalaiset lastenkirurgit professoreina (kirurgian tai lastenkirurgian professoreita).

Luettelon koonnut ja päivittänyt  15.12. 2023 Willy Serlo

Lääketieteellisissä tiedekunnissa oli 1960 – 1990 yhtä oppiainetta kohden yksi professori ja vaihteleva määrä apulaisprofessoreita.  Kussakin yliopistossa oli siten yksi kirurgian professori ja apulaisprofessoreita. Poikkeuksena Helsingin Yliopisto, jossa oli erikseen ruotsinkieliset professorit. Yhdeksänkymmentäluvun alussa apulaisprofessuurit poistuivat ja virat muutettiin professorin viroiksi. Kirurgian segmentoitumisen myötä alettiin perustaa kirurgian erikoisaloille (entisten subspesialiteettien) professuureja.  Yliopistojen rahoitustilanteen takia uudet erikoisalaprofessuurit (kuten lastenkirurgia) ovat pääsääntöisesti osa-aikaisia.  Noin vuodesta 2015 on uudestaan perustettu apulaisprofessorin toimia, nyt ns. ”tenue track” tarkoitukseen. Kun toimenhaltia on asetetussa määräajassa pätevöitynyt, muutetaan toimi toistaiseksi voimassa olevaan professorin toimeen.

1950- 1990 uusia professorin virkoja ei juuri perustettu suppeille erikoisalaoille. Erityisen pätevien ja ansioituneiden henkilölle saatettiin perustaa henkilökohtaisia professuureja tai myöntää hänelle professorin arvonimi. (Professori H.C).

Alla on lueteltu ne lastenkirurgit, joilla on ollut lastenkirurgian tai kirurgian professorin virka tai toimi. 

Tilanne on päivitetty  15.12.2023

Luettelo on nimitysjärjestyksessä.

Kirurgian professorit (jossa opetusala myös lastenkirurgia):

1974 

Erkki Heikkinen, Oulun yliopiston kirurgian apulaisprofessori 1974-1976.  Erkki vastasi lastenkirurgian opetuksesta ja koulutuksesta. Kun uusi lastenklinikka valmistui ja lastenkirurgia siirtyi lastenklinikan alaisuuteen, Erkki siirtyi lastenkirurgian osastonylilääkäriksi.  Paikalliset olosuhteet olivat sellaiset, että hän ei voinut jatkaa kirurgian apulaisprofessorina siirryttyään lastenklinikkaan. Vuonna 1982 hän sai professorin arvonimen. Erkin tutkimusala lastenkirurgiassa oli mm lasten ortopedia, erityisesti Perthesin tauti. Erkki oli mikrokirurgian pioneereja alalla.

Lastenkirurgian professorit

1976

Björn (Nalle) Thomasson valittiin Karolinisen Instituutin lastenkirurgian professoriksi 1976 hän hoiti virkaa vuoteen 1996. Kyseessä oli ensimmäinen lastenkirurgian oppituoli Pohjoismaissa.  Uppsalaan virka perustettiin 1982 ja Osloon vuonna 1985. Vallinneiden huhujen mukaan Wallenbergin suku oli lahjoittanut varoja tarkoituksena saada Karoliiniseen Instituuttiin professoriksi ruotsalainen lastenkirurgi. Toisin kuitenkin kävi. Virkaan valittiin Suomalainen, TYKS lastenkirurgian apulaisylilääkäri, Björn Thomasson. Nallen erityisenä tutkimusaiheena oli kokeellinen sikiökirurgia, joka loi pohjan nykyiselle sikiökirurgialle.

1987

Ilmo Louhimo, Lastenkirurgian apulaisprofessori 1987, professori 1993, Helsingin Yliopisto.  Ilmo nimitettiin Suomen ensimmäisen varsinaisen lastenkirurgian oppituolin haltijaksi ja apulaisprofessoriksi 1987. Virka muuttui professorin viraksi 1993.  Ilmon pääasiallinen tutkimussarka oli lasten sydänkirurgia ja lasten anomaliakirurgia.

1998

Risto Rintala valittiin Helsingin Yliopiston lastenkirurgian professorin virkaan 1998. Riston pääasiallinen tutkimusaihe on lasten ruoansulatuskanavan anomalioiden, erityisesti paksu- ja peräsuolianomalioiden hoito.

2004

Willy Serlo valittiin Turun Yliopiston ensimmäiseen lastenkirurgian professorin virkaan 2004. Vuonna 2005 hänet nimitettiin vastaavaan virkaan Oulun Yliopistoon.  Willyn pääasiallinen tutkimusala on hydrokefalian hoito, lasten kalloepämuodostumien hoito, lastenkirurgisten infektioiden ehkäisy sekä lasten tapaturmien epidemiologia ja hoito.

2019

Mikko Pakarinen. Mikko valittiin Helsingin Yliopiston lastenkirurgian professorin toimeen 2019 Mikon pääasiallinen tutkimusaihe on ollut lasten maksa- ja sappiteiden sairauksien kirurginen hoito sekä lasten elinsiirtokirurgia.  

2021

Juha-Jaakko Sinikumpu valittiin Oulun Yliopiston lastenkirurgian professorin toimeen vuonna 2021. Juha-Jaakon tieteellinen intressi on lasten murtumien epidemiologia, diagnostiikka ja hoito.

2022

Mikko Pakarinen nimitettiin Karoliinisen sairaalan vierailevaksi professoriksi (visiting professor) vuonna 2022.

Lasten kirurgian osa-alueiden professorit:

2016

Ilkka Helenius nimitettiin lasten ortopedian ja traumatologian professoriksi Turun Yliopistoon 2016. Opetusalaan kuuluu myös lastenkirurgia. Ilkan tieteellinen pääpaino on lasten ortopedisten vaivojen hoito, erityisesti selkäanomalioiden diagnostiikka ja hoito.  Ilkka valittiin Helsingin Yliopiston ortopedian professoriksi 2020.

2022

Yrjänä Nietosvaara nimitettiin lasten ortopedian ja traumatologian professoriksi Itä-Suomen Yliopistoon 2022. Yrjänän tieteellinen päähuomio on lasten tapaturmien hoito sekä synnynnäisten käsianomalioiden hoito. Yrjänä on ortopedian ja traumatologian sekä käsikirurgian erikoislääkäri. Kliinisessä työssä hän toimii lastenkirurgisen yksikön ylilääkärinä.

Honoris Causa professorit:

1965 Matti Sulamaa

1980 Panu Vilkki

1982 Erkki Heikkinen

2011 Heikki Sairanen

2023 Seppo Taskinen